Emma-Stina Vehmanen

Suomalaisten odotukset julkisia palveluita kohtaan ovat muuttuneet. Tämä liittyy laajempaan kulutuskäyttäytymisen muutokseen. Kun on tottunut hoitamaan kuukauden pankkiasiat parissa minuutissa mobiilisovelluksella tai ruokaostokset niin, että ne ovat kotiovella puolessa tunnissa tilauksesta, julkisen sektorin puhelinajanvaraukset ja kirjepostilla hoidettava asiointi tuntuvat muinaisjäänteeltä.

 

Julkisten palveluiden pitää sopeutua ihmisten muuttuneisiin odotuksiin. Sote-uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon palveluiden digitalisaatiosta ja siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Se on valtavan tärkeässä roolissa toimivien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Digitalisaatio ei ole sosiaali- ja terveyspalveluissa vain menoerä, vaan siinä on valtavasti potentiaalia palveluiden parantamiseen.

 

Sote-palveluiden digitalisaatio on taloudellisesti merkittävä kysymys. Pelkästään valtion ICT-valmistelurahoitusta hyvinvointialueille on varattu vuosille 2021–2026 yhteensä noin 440 miljoonaa euroa, eikä tämäkään raha näytä riittävän. Siinä on vasta kyse potilastietojärjestelmien yhdenmukaistamisesta ja pakollisista hankinnoista, mitkä eivät vielä tuo suoraan parempia palveluita hyvinvointialueiden asukkaille.

 

Keskustelu potilastietojärjestelmien toimivuudesta on luonnollisesti tärkeää muun muassa ammattilaisten työajan järkevän käytön ja potilasturvallisuuden näkökulmista ja järjestelmätason kysymyksillä on valtava taloudellinen merkitys. Asiakasnäkökulma on kuitenkin jäänyt liian pienelle huomiolle julkisten sote-palvelujen digitalisaatiosta puhuttaessa.

 

Julkisella puolella sujuva digiasiointi on vielä kaukana. Moni pienen lapsen vanhempi valittelee sitä, kuinka iso osa päivästä voi kulua lapsen terveysasioiden takia jonottamiseen puhelinpalvelussa. Kohdunkaulasyövän seulontaan kutsuttavat 25-vuotiaat ihmettelevät, kun kutsu tutkimuksiin lähetetään kirjeellä kotiin sisältäen valmiiksi varatun ajan. Toimintatapa tuntuu koko elämänsä sähköisiä palveluita käyttäneistä aikansa eläneeltä. Kankean käyttäjäkokemuksen lisäksi aikoja jää käyttämättä, mikä syö julkisen terveydenhuollon resursseja turhaan.

 

Yksityisiä lääkäripalveluita esimerkiksi työterveyden kautta käyttävät ovat tottuneet siihen, että perinteisten puhelinajanvarauksien ja lääkäriasemalla tapahtuvien vastaanottojen lisäksi terveyteen liittyvät asiat hoituvat kätevästi tietokoneen tai mobiilisovelluksen kautta. Korona-aikana esimerkiksi lääkäreiden videovastaanotot ovat olleet erittäin suosittuja. Infektioturvallisuuden lisäksi etävastaanotolla käyminen on kätevää, kun siirtymiin tai odotushuoneessa istumiseen ei tarvitse varata aikaa. Samoin ajanvarauksen hoitaminen tai esimerkiksi testitulosten tarkastaminen digisovelluksen kautta on itsestäänselvyys monille yksityisiä terveyspalveluita käyttäville.

 

Digitaaliset palvelut ovat esimerkki sote-palveluiden osa-alueesta, joissa yksityiset palveluntuottajat ovat merkittävästi julkista edellä. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä pystytään tarjoamaan julkisten terveyspalveluiden ympärivuorokautinen digiklinikka, jonka kautta yhteyden lääkäriin saa nopeasti. Tällaiset digipalvelut ovat huomattava parannus asiakkaan näkökulmasta. Niistä on kiittäminen sote-yritysten tuotekehityspanostuksia. Hyvinvointialueiden ei kannata yrittää keksiä pyörää uudestaan, vaan hyödyntää yritysten digipalveluita silloin, kun se on palveluiden käyttäjien kannalta järkevää ja hyvinvointialueelle kustannustehokasta.

 

Digipalvelut mahdollistavat helpon ja nopeamman tavan päästä hoitoon juuri silloin, kun omaan elämään parhaiten sopii. Kaikkia ei tarvitse pakottaa digipalveluiden käyttäjiksi eikä kaikkia vaivoja voi hoitaa etänä, mutta suurelle osalle meistä toimivat digitaaliset sote-palvelut helpottaisivat elämää ja toisivat uusia mahdollisuuksia oman terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen.

 

Daniel Sazonov

Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari (kok.)

 

Emma-Stina Vehmanen

Espoon kaupunginvaltuutettu, aluevaaliehdokas (kok.)